Dublin in pictures

Eli nyt vuorossa kuvakooste. Kuvat (ja kuvatekstit) puhukoot puolestaan.

Ekaa kertaa kaljalla, tai oikeemmin katsomassa rugbypeliä. Pelistä en mitään tajunnut, mutta kalja oli ainakin hyvää.
Vasemmalla puolella mun eka Guinness Irkuissa. Oli meinaan hyvää, uus suosikkiolut on löytynyt!
 Oikeenpuoleisessa kuvassa on 3 minituoppia, jotka saatiin täyttää valitsemillamme oluilla ja maistella niitä.
Lisäks saatiin yks ylimääränen minituoppi kun baarimikko täytti sen ensin väärällä kaljalla.
Oli nääkin aika hyviä.

Kitaristipoju viime lauantain baarista.
Kämppiksellä oli tähän pienimuotoinen crush.

Trinity College♥

Meidän koulun yhdessä rakennuksessa on myös aika coolit urut ylälauteilla.

Perks of having a French roommate: Crepes. Nautittuna jugurtin ja omenan kanssa.
Vieressä mun uus, ihana ja ennen kaikkea iso pinkki kisumuki aamukahville!

Nyt seuraa maisemia Dublinista. Nää ehkä selventää, miten ihana ja upee paikka tää on. Ainaki mun silmissä.

Ensin paikkoja vähän lähempää kotia....

 ...ja sitten vähän kauempaa.

Pyöräiltiin tänään 20 km päähän eräälle rannalle. Ylämäet oli pirulliset ja tuntu loputtomilta,
mutta nää maisemat oli kyllä kaiken sen tuskan arvoset. Alemmassa kollaasissa näkyy myös mun superihana pyörä. Se on toi taaempi.

Täällä on aika mieletöntä, kun saa nähdä aivan upeita paikkoja.

Ja sitten tajuta, että mä oikeesti asun täällä.

All in all,

Dublin, I love you.

pusuja,

Verna

Mission one: finding a place

Noniin, täällä taas! Viimeisin viikko on mennyt aika kiireisissä tunnelmissa: mukaan on mahtunut mm. muutto uuteen asuntoon, orientaatioviikko yliopistolla ja Guinnessin nauttimista. Ajattelin käydä tällä kertaa läpi pääasiassa asunnon hankintaan liittyviä asioita, sillä asuntojutut ovat varmaankin stressaavin osio tänne saapumisessa.

Ihan yleisesti Dublinin asunalueista: kaupunki on jaettu useisiin numeroituihin alueisiin. Käytännössä numerointi perustuu keskustassa virtaavaan Liffey-jokeen. Joen pohjoispuolella olevat alueet ovat parittomia ja eteläpuolella sijaitsevat parillisia. Mitä suuremmasta numerosta on kyse, sitä kauempana se sijaitsee keskustasta – tosin tässäkin tuntuu olevan poikkeuksia, sillä esimerkiksi Dublin 8 on alueena sen verran laaja, että sen itäisin osa on lähempänä keskustaa kuin Dublin 6, jossa meidän nykyinen kotimme sijaitsee.

Lisäksi on ehkä kannattavaa mainita, että asuntoja etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisista huoneista puhutaan. Single room tarkoittaa yhdelle ihmiselle suunnattua huonetta, johon mahtuu yhdelle ihmiselle tarkoitettu sänky; vastaavasti double roomiin mahtuu parisänky. Double room on luonnollisesti kalliimpi, joten useimmat opiskelijat suosivat single roomia. Lisäksi mukaan mahtuu vielä käsite twin room, joka käytännössä tarkoittaa yhtä huonetta, jossa on kaksi sänkyä; huone siis jaetaan toisen ihmisen kanssa. Myös tämä on yleinen käytäntö erityisesti vaihto-opiskelijoiden keskuudessa, sillä single roomin löytäminen voi olla vaikeaa, ja twin roomit ovat yleisesti ottaen halvin vaihtoehto.

Tässä kuva Dublinin postal code -alueista tekstiä selkeyttämään.
Kuva täältä: http://www.dublintourist.com/maps/dublin-postal-codes/

Dublinissa on tällä hetkellä asuntopula, joten kämpän saaminen voi olla aika kiven alla. Nopean googlailun tuloksena selvisi, että Dublinissa vuokrat ovat nousseet jopa 15% viimeisen vuoden aikana, ja vuokrattavien asuntojen määrä on vähentynyt muutamassa vuodessa huomattavasti. Koska asuntojen määrä on aiempaa vähäisempi, vuokranantajat ovat voineet korottaa vuokrasummia melko vapaasti; lopputuloksena se, että kodittomien määrä on lisääntynyt ja asunnon löytäminen on entistä vaikeampaa. (Lähde: http://claredaly.ie/the-housing-crisis-and-the-irish-rental-sector/). Ja täytyy sanoa omakohtaisen kokemukseni perusteella, että turhan helppoa vuokrakämpän löytäminen ei ole. Suurimpia ongelmia taitavat olla opiskelijalle sopivan vuokratason löytäminen ja vaihto-opiskelijalle oikean mittaisen vuokrasopimuksen saaminen, sillä useat vuokranantajat haluavat vuokralaisen sitoutuvan asuntoon vähintään puoleksi vuodeksi, useimmiten 9-12 kuukaudeksi.

Suurin osa vaihto-opiskelijoista hommaa asuntonsa yksityisiltä markkinoilta, sillä myös asuntolahuoneita on hankala saada. Itse hain asuntolahuonetta sekä Trinityn asuntolasta Trinity Hallista että Marino Accommondationista. Marino Accommondation oli liian kallis omalle lompakolleni (hinta selvisi vasta haettuani huonetta) ja suurin osa Trinity Hallin vaihto-opiskelijoille varatuista huoneista meni vaihtareille, jotka ovat täällä koko lukuvuoden. Tilanne voi olla toki toinen eri yliopistojen asuntoloissa, joten kaikenlaisten mahdollisuuksien tarkastelu on kannattavaa.

Itse etsin asuntoa kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa, ja aloitimme etsinnän jo ennen kuin kukaan meistä lensi Dubliniin.  Pääasiassa tällöin etsintään kuului erilaisten vuokra-asuntosivustojen selailu (www.daft.ie ja www.rent.ie taitavat olla suurimmat ja suosituimmat), sähköpostien lähettely ja vuokranantajille soittelu. Täällä monet asunnot menevät jopa samana päivänä, kuin ilmoitus on nettiin laitettu, joten nopeus on valttia. Asuntoa on lähes mahdotonta saada ennen tänne saapumista; toistaiseksi tiedän vain yhden ihmisen, joka on maksanut takuuvuokran ja tehnyt sopimuksen asuntoa näkemättä, eikä ole tullut huijatuksi. Huijausyritykset ovat siis mahdollisia, ja jos joku asunto tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti on sitä.

Meillä kävi asunnon suhteen aivan älyttömän hyvä tuuri, sillä saimme kämpän jo viikon sisällä tänne saapumisesta.  Kuitenkin moni vaihto-opiskelija on vieläkin ilman asuntoa ja joutuu asumaan hostelleissa – tämä on paitsi kallista, myös hankalaa, sillä jopa hostellit voivat viikonloppuisin olla täyteen buukattuja. Lisäksi asuntomme löytymistä edelsi useita kymmeniä sähköposteja ja puheluita, sekä asuntonäyttöjä, joissa vastaus kysymykseen asunnon saatavuudesta alle vuodeksi oli ehdoton ei. Meille myös sanottiin, että asunnon löytäminen kolmelle ihmiselle on käytännössä mahdotonta – riemu asunnon löytymisestä oli siis melko suuri.

Tällä hetkellä asumme siis n. 3km päässä keskustasta, alueella nimeltään Ranelagh. Alue on oikein kiva, täällä on paljon pubeja ja ravintoloita. Oma kotitiemme on mukavan hiljainen ja rauhallinen, mutta silti lähellä melko lailla kaikkia palveluja. Lisäksi meillä on kaksikin Lidliä ja yksi SuperValu (joka on myös halpa ruokakauppaketju) aivan asuntomme lähellä, joten ruokapuolella pääsemme onneksi vähän halvemmalla. Asunnossamme on vessa, keittiö-olohuone ja kaksi makuuhuonetta (1 double ja 1 twin), joten meistä kaksi asuu aina samassa huoneessa. Vaihdamme yksin asuvaa kuitenkin kuukausittain, joten jokainen meistä saa majailla kuukauden omassa huoneessa. Vuokramme on melko korkea, 700 euroa kuussa sisältäen veden, sähkön, kaasun ja wi-fin, mutta kuten sanottu, Dublinista on tällä hetkellä vaikea löytää lyhytaikaisia asuntoja halvalla.

Tässä pienimuotonen kollaasi meidän residenssistä.

Ja tähän loppuun meikän koottuja vinkkejä asunnon etsintään Dublinista:

• Aloita etsintä ajoissa. Osa vaihtareista on tullut tänne pikavisiitille vain katsomaan asuntoja jopa kuukautta ennen lopullista saapumistaan kaupunkiin ja saanut asunnon ko. tavalla, sillä tällöin kilpailu asunnoista ei ole vielä kovimmillaan.
• Jos haluat hankkia asunnon vasta kun saavut ”lopullisesti”, kannattaa varata etsintään vähintään viikko – jotkut löytävät kämpän nopeasti, joillakin menee löytymiseen kauemmin.
• Kun etsit vuokrasivustoilta asuntoja, kannattaa tsekata myös ’’Sharing’’- ja ’’Short-term lease’’ –vaihtoehdot: esimerkiksi oma asuntomme löytyi juurikin ’’short-term’’ välilehden alta daft.iestä. Lisäksi kannattaa tarkistaa, onko asunto kalustettu vai ei (itse etsin vain kalustettuja kämppiä, sillä rahat eivät olisi riittäneet huonekalujen ostamiseen).
• Varo huijauksia. Jos sinua pyydetään maksamaan ennen asunnon näkemistä, kannattaa suhtautua melko skeptisesti asuntotarjoukseen.
• Kannattaa lukea vuokrasopimus huolella, ja jos mahdollista, tarkistuttaa se jollakin paikallisella/tyypillisistä ehdoista jotain tietävällä. Itselleni tärkein oppi taisi olla, että takuuvuokran suuruus tulisi lukea sopimuksessa.
• Älä aseta liian korkeita standardeja tai tiukkoja rajoja. Asuntopulan takia täältä voi olla vaikeaa löytää kaikkia unelmia täyttäviä asuntoja. Tietenkään kenenkään ei tarvitse majoittua mihinkään sietämättömään läävään, mutta voi olla kannattavaa miettiä, mistä on valmis tinkimään; oletko esimerkiksi valmis maksamaan hieman isompaa vuokraa omasta huoneesta tai jakamaan huoneen jonkun kanssa?
• Ole nopea. Useimmat asunnoista tosiaan menevät jopa vuorokauden kuluessa ilmoituksen laittamisesta nettiin, joten sivustoja kannattaa katsoa usein ja ottaa yhteyttä välittäjään/vuokraisäntään heti, jos näkee jotakin mielenkiintoista. Netistä löytyy useampiakin sivustoja vuokra-asuntojen metsästykseen Dublinista; mm. www.daft.ie ja www.rent.ie ovat sivustoja, joita itse tuli aika aktiivisesti käytettyä.
• Jos mahdollista, asuntoa kannattaa hakea sekä yksin että yhdessä jonkun kanssa. Asunnonetsintäkavereita voi löytää niin Facebookista kuin vuokranvälityssivustoiltakin. Itse löysin omat nykyiset kämppikseni Facebookista, kun yksi meistä kirjoitti Erasmus-vaihtariryhmämme sivulle etsivänsä ihmisiä, joiden kanssa aloittaa asunnon metsästys.

Siinä joitakin vinkkejä! Tiedä sitten kuinka moni teistä ikinä tulee olemaan tilanteessa, että asuntoa tulee Dublinista etsimään, mutta jos tämä hyödyttää edes yhtä, on kirjoitus tehtävänsä täyttänyt :) Vielä lopuksi pakko mainita erityiskiitos siskoni ystävälle Leenalle ja hänen miehelleen Simonille, jotka antoivat mun asua heidän luonaan ekat pari päivää. Säästyin ainakin 100% suuremmalta stressiltä. 

Aurinkoista viikonloppua sinne! Täällä ainakin aurinko on paistanut nätisti koko päivän, käytiin myös pyöräretkellä toisen kämppiksen kanssa. Tässä siitä yks kuva, lisää seuraavassa postauksessa!

Täs me pyöräretkellä. Oli tehokasta kun pysähdyttiin n. 20 metrin välein ihasteleen maisemia.

Love,

Verna

P.S. Short English version: finding accommondation in Dublin is hard. Stay strong, have a few Guinnesses and hope for the best. You find it eventually.

And the story begins..

Hello! 

Täällä sitä nyt ollaan, Dublinissa! Oltu oikeastaan jo kaksi päivää. Ja kuten arvata saattaa, oon ollut hukassa senkin edestä. Vielä yhtäkään leprechaunia ei oo toistaseks tullut vastaan, mutta muiden Irkkulan asukkaiden kanssa oon jo päässyt kommunikoimaan ja pari muuta vaihtariakin oon jo tavannut.

Lähtöpäivän aamiainen lentokentällä. Oli meinaan hiton kallis leipä.

Oon siis nyt aluksi asunut suomalais-irlantilaisissa merkeissä perhetutun/siskon kaverin ja hänen miehensä luona, mikä on ollut aika hyvä juttu. Eikä vähiten siksi, että kaikki hostellit ovat aivan täyteen buukattuja. On ihan hyvä saada sisäpiirin tietoa esimerkiks Dublinin eri alueista, asunnon hankinnassa huomioitavista asioista, Dublinissa kulkemisesta ja muista käytännön jutuista ihmisiltä, jotka ovat asuneet täällä jo hyvän aikaa ja oikeasti tietävät asioista. Lisäks on ollut kieltämättä ihan kiva totutella irlantilaisten tapaan puhua (pariskunnan mies on irlantilainen), vaikka kyseisen herran puhetapa on melko selkeä – tai ainakin yksi selkeimmistä, joita olen täällä kuullut.

Myös irlantilainen liittymä ja leapcard, eli irlantilainen matkakorti, on jo vihitty mun käyttööni – jei! Leapcard on täällä siinä mielessä hyödyllinen hankinta, että lataamalla sille rahaa kertamaksut ovat hieman pienempiä kuin ilman leapcardia. Kyseisellä kortilla voi maksaa matkojaan niin bussissa, ratikassa kuin junassakin, eli toimintaperiaate on melko samanlainen kuin Suomessa esimerkiksi Helsingissä HSL:n korteissa. Kuitenkin joitain erojakin on: esimerkiksi matkustettaessa ratikalla lippu leimataan lähtö- ja poistumispysäkeillä. Suurempi ero kuitenkin löytynee bussien toiminnasta. Bussilla matkustettaessa matkan hinta määräytyy sen mukaan, kuinka monta ”stagea” matka sisältää. Mikäli matkan pituus on yli 13 stagea, lippu lätkäistään keltaista pömpeliä vasten, jolloin kortilta veloitetaan matkan summa – mikäli pituus on alle 13 stagea, kerrotaan määränpää kuskille, joka veloittaa kortilta oikean summan. Mulle ei oo vielä oikein selvinnyt, mitä nää staget on. Koitin googlailla ja hämmennyin vaan lisää. Joten jos joku tietää, saa sivistää.

Leapcard ja pay as you go -liittymä, tuttavallisemmin prepaid
- mahdollistaa liikkumisen keskustaan ja puhelimen käytön ilman jatkuvaa wi-fin etsintää.
Niin sanottu win-win -paketti tällä hetkellä meikälle.

Voisin myös kertoa hieman siitä, miten hukassa täällä voi ihminen olla. Eilen onnistuin eksymään kauppareissulta palatessani suoralla tiellä (kyllä, se on mahdollista). Matkalla oli yksi tienhaara, ja voitte arvata, käännyinkö sinne. No totta kai käännyin. Lopulta parinkymmenen minuutin mittaisen vaeltamisen jälkeen löysin takaisin oikealle tielle ja pääsin majapaikkaani. Lisäksi seisoin bussipysäkillä ja tuijotin väärään suuntaan useamman minuutin, kunnes muistin, että liikenne kulkee vasemmalla puolella. Hienosti meni. Liittymän avaaminen sentään sujui suuremmitta sähellyksittä, mitä nyt soitin liittymän avausnumeroon n. 5 kertaa ja lähetin tekstiviestin saadakseni netin käyttöön sellaisen 7 kertaa. Mutta oh well, onnistuipa kuitenkin.

All in all, ainakin toistaiseksi Dublin on ollut ihana paikka. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, auttavaisia ja kohteliaita, täällä on paljon värikkäitä ovia taloissa, ilma on toistaiseksi ollut lämmin ja aurinkoinen (pitää koputtaa puuta), ja eilen kaupan myyjä puhutteli mua ekaa kertaa sanoilla ”my love”. Aikamoista. Kaljaa en oo vielä päässyt suuremmin maistelemaan, mutta eiköhän sekin hyvältä maistu.

Text says it all. Mutta kuten näkyy, ilma on ihana!
So far so good.

..... jaaaaa tän takia mun pitää koputtaa puuta.
(Kuva: http://www.quickmeme.com/meme/3p3nu8)

Siinä taisi olla kaikki tällä kertaa! Terkkuja Suomeen, toivottavasti lakko ei oo haitannut turhan paljoa kaikkien elämää siellä.

ps. Ainiin, ja täällä voi juoda kraanavettä. Ja se maistuu oikeasti paremmalta kuin Turussa.

Let the chasing begin - lähtötunnelmissa

Moikka, tai dia dhuit kuten kohdemaan Irlannin ensimmäisellä virallisella kielellä asia ilmaistaisiin!

Tosiaan, oon lähdössä vaihtoon ja ajattelin perustaa blogin aiheeseen liittyen. Syyt tähän on tosin hieman itsekkäät. Syy numero yksi on, ettei mun näin täydy kerrata ehkä ihan yhtä monelle ihmisille erikseen mitä on tapahtunut tai missä ollaan menty, ja syy numero kaksi on ajatus, että tätä voi olla ihan hauska lukee muutaman vuoden päästä.

Tonne mä pian matkaan, iik ja jee! Kuva täältä: http://city.1-themes.com/dublin-ireland.php

Tarkoitus olisi kirjoitella epäsäännöllisen säännöllisesti, eli kirjoituskerrat voivat jäädä joko yhteen tai sitten tekstiä voi tulla viikottain. Ihan fiiliksen mukaan. En toistaiseksi myöskään anna mitään takeita mitä postaukset tulevat pitämään sisällään - ne voivat koostua kuvista, tekstistä, tai molemmista. Koko blogi voi oikeastaan lopulta muistuttaa enemmän kuva-albumia kuin kirjoittamiselle pyhitettyä sivustoa.  Kuitenkin sillon kun postaus sisältää tekstiä(kin), pyrin pitämään tekstin mahdollisimman rehellisenä, jotta blogi tuntuisi autenttiselta. Ei siis kannata odottaa kaunistelua: tekstissä saattaa esiintyä sekä surua ja ikävää että naurua ja suunnatonta lämpöä.

 Joten, tervetuloa seuraamaan mun odotettua, jännitettyä, ikävän- ja (toivottavasti myös) nauruntäytteistä matkaani Guinessin luvatussa maassa! Toivon tuomisena olevan uusia ystäviä, hauskoja kokemuksia ja tuopinhuuruisia tarinoita. Mutta ellei muuta, luvassa on ainakin kujailua, ihmettelyä,ja vielä vähän lisää kujailua. Vernamaiseen tyyliin.

Tähän loppuun vielä viisaita sanoja One Republicin pojilta: