Tjänare!
Edellistä kirjotuskerrasta on vierähtänyt taas muutama viikko, joten on ehkä ihan aiheellista katsoa, mitä oon tällä välin puuhaillut. Joten, tervetuloa aikamatkalle parin viikon takaisesta viikonlopusta tähän päivään.
Let the pictures speak once again!
Tähän väliin etukäteisvarotus:
Mun porukat tuli tosiaan käymään viikonloppureissulla Dublinissa pari viikkoo sitten, ja käytiin tsekkaamassa paikallisia nähtävyyksiä. Kelit ei suosinut mitenkään ihan liialti (olin toki vaan koko syksyn hehkuttanu miten ihanat ilmat täällä on ollu, niin lämmintä, ei tuule ja aurinko paistaa - ja sitten sitä vettä tulee kaatamalla, on kylmä ja tuulee niin pirusti). Vein heidät siis lauantain ratoksi Henry Streetille, shoppailukadulle. Voitte kuvitella iskän riemun. Tässä kuva kuitenkin Henry Streetin jouluvaloista, jotka on aikas kivat :)
Ja jouluvalojen ihailu jatku Henry Streetillä sijaitsevassa ostoskeskusessa, jossa oli oikein pingviinien joulumaa kuvattuna, ja Grafton Streetillä, jossa oli noi kivat tähtikoristeet. Brace yourselves, Christmas is coming!
Ja sunnuntaina vanhempien ollessa Dublinissa mikäs sen parempaa kun suunnata yhteen Dublinin nähtävyyksistä, Guinness Storehouseen!
Tässä pyhää vettä, nimittäin Guinnessin tekovettä. Tuskin oikeesti, mut niin siellä väitettiin. Kuulemma kyseinen vesi tulee vuorilta. En tiedä mistä se tulee, mutta kyllä siitä aika hyvää kaljaa saa ilmiselvästi tehtyä. Tää vesiputouslampi toimi myös toivomuslähteenä: sinne jos ois menny kolikkoja kerään niin kyllä sieltä varmaan muutama euro ois irronnu.
Ja tässä vuorostaan Guinness-mainoksia. Alla hieman hämmentävä mainoskikka Guinnessilta...
...nimittäin The Whilsting Oyster. Siinä se vihelteli ihan nätisti.
"Woman without a man is like a fish without a bicycle."
Guinness Storehousen ylimmän kerroksen baarista ei ollut mitkään ihan huonot näkymät. Tähän oli kyl aika hyvä päättää kierros siellä!
Ja jouluvalojen ihastelu jatkui, nimittäin St.Stephen's Greenin ostoskeskuksessa ja tolla yhdellä kadulla, josta kuljen melkein joka päivä mutten ikinä muista sen nimee. Mut hienon näkönen sekin on joka tapauksessa.
Porukoiden lähdettyä oon hengailun lomassa oon myös välillä käynyt koululla pyörähtämässä. Kyseisen otoksen aikaan olin kuolla väsyyn koska eka luento ysiltä, mutta toi auringonpaiste pelasti paljon :)
Ja tässä minä jälleen opiskelunaamalla ja -tyylillä. Näytän tältä oikeesti tällä hetkellä n.90% ajasta. Tai en ihan: tässä mulla on sentään meikkiä.
Sen lisäks et hengaillu vanhempien kanssa, käyny ihastelemassa jouluvaloja ja välillä pyörähtäny koulussa, oon myös junaillut...
...enkä ihan mihin vaan, vaan Traleehen tämän tytsykän luo! Tää tais olla ainoo julkasukelponen kuva kyseiseltä illalta, muut oli...no, sanotaanko mielenkiintoisia.
Ja tässä jonkin Traleelaisen pubin seinämaalauksia, joita oli turistina tietty pakko kuvailla...
...samoin kuin näitä jouluvaloja ja tota katua. No mut, kattokaa nyt, onhan toi katu nyt vaan niiiin söpö!
Traleesta palattuani oon ehtinyt ihailla jouluvaloja niin Grafton Streetillä kun meidän läheisellä huoltoasemalla. Lisäks oon käynyt hermoja rauhottavilla kävelyillä mun lempparipaikassa, josta taas jälleen yks kuva tässä alla.
En tiedä oonko koskaan kävelly täällä mestassa ottamatta vähintään yhtä kuvaa. Mut tää on vaan niin ❤
Tosiaan, pääasiallisesti aika täällä kuluu tällä hetkellä kouluhommien parissa - mä aina kuvittelin ennen ettei vaihdossa tarvi tehdä mitään koulun eteen mutta olin vähän väärässä, terkuin nyt tehny kuukauden päivät useemman tunnin päivässä esseitä ja vielä on neljä jäljellä ennen deadlineja, jotka on joulukuun 17.
Musta tuntuu jotenkin absurdilta, että mun vaihtoajasta on jäljellä oikeesti enää vähän päälle 20 päivää. Tässä on vierähtänyt melkein jo kolme kuukautta, vaikka voisin vannoa saapuneeni tänne vasta kolme viikkoo sitten. En oo varmaan koskaan ennen kokenut mitään näin hujauksessa ohimenevää ajanjaksoo. Oudointa on, että mä muistan jokasen viikon ja pystyn oikeesti identifioimaan jokasen viikonlopun - muistan mitä oon tehny millonkin, kenen kanssa ja missä. Siks tää varmaan tuntuukin niin lyhyeltä: niin pieneen aikaan on mahtunut niin paljon uusia paikkoja, ihmisiä ja tekemistä. Joka viikko on ollut jotain mitä odottaa. Joka päivä saa elää jotain, mitä tietää odottaneensa: täällä asumista.
Omalla tavallaan olo on aika haikee kun ajattelen Suomeen palaamista. Vaikka onkin aivan ihanaa nähdä taas niitä itselle rakkaita ihmisiä, on haikeeta jättää tää paikka. Tästä on tullut mulle kuitenkin aika tärkee ja rakas kaupunki, ja oon oppinut täällä ihan uskomattomasti. Niistä myöhemmässä kirjoituksessa.
Mutta, nyt on vielä kolme viikkoo jäljellä, ja mä aion ottaa niistä kaiken irti - vaikka mulla onkin kouluhommia, nautin sit niistä maailman arkisimmista jutuista, kuten kävelyistä, kaupassa käynnistä ja LUAS-matkoista. Ja eiköhän tässä välillä tuu kotookin poistuttua, ainakin toivottavasti.
Pusuja Suomeen!
Verna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti