En koskaan ennen oo
tajunnut, että niinkin arkipäiväinen asia kuin kaupassa käyminen voi aiheuttaa pienimuotoisen kulttuurishokin. Täällä siis kaupassa on hieman
erilaiset valikoimat ja myytävät tuotteet kuin Suomessa, ja ajattelinkin nyt hieman valottaa niitä.
Ylipäätään
Irlantilaisesta ruokakulttuurista sen verran, että täällä peruna on ollut
perinteisesti melko keskeinen raaka-aine. Irlannissa kärsittiin siis nälänhätää
1800-luvun puolivälin tienoilla, ja tällöin iso osa kansasta oli täysin riippuvainen
perunan saannista. Perunaa onkin täällä tarjolla vähän joka muodossa ja sitä
löytyy myös kaupoista useampaa lajiketta.
 |
| Löyty tällainen siihen perunan tärkeyteen liittyen. Just sayin'. Kuva täältä; http://www.quickmeme.com/Only-in-Ireland |
Kuitenkin, johtuen
olemattomista tiedoistani ravintolaruokiin
liittyen, keskityn nyt pääasiassa paikkaan, joka on meille nykyajan ihmisille
vähän kuin peruna noille 1800-luvulla eläneille irkuille: nimittäin ruokakauppaan.
Ainakin mikäli on uskominen suomalaisten ostovimmaa päivää ennen kauppojen kiinnioloa, voitaneen todeta ruokakauppojen saatavilla olon olevan lähes
elinehto.
 |
| Tässä siis näkyy mun toistaiset ravintolakokemukseni Dublinissa: kaljaa ja hampparia. |
Ruokakauppaketjuja
täällä on useita; mm. Tesco, Dunnes, Spar, Morrinsons, SuperValu ja Lidl
näkyvät katukuvassa ympäri Dublinia. Meidän kämpän lähimaastosta löytyy 2 Lidliä,
SuperValu, Morrisons ja Spar, joista Lidl ja SuperValu ovat ehdottomasti edullisimmat.
Tescossa olen vieraillut myös pariin otteeseen, ja se vaikuttaa myös kohtuuhintaiselta
ketjulta. Dunnesista en sitten taas osaa sanoa yhtikäs mitään, kun en siellä
kertaakaan ole käynyt.
Pääasiassa ruokakaupoista
saa täällä samoja tuotteita kuin Suomesta, lukuun ottamatta muutamaa
poikkeusta. Täällä kauppojen hyllyillä ei näy rahkaa, ja raejuustoa en ole
löytänyt mistään paria sataa grammaa suurempia purkkeja. Jogurttia täältä
onneksi saa, myös vähärasvaisena ja maustettuja jogurtteja useimmiten myös
rasvattomana. Maitoa ei rasvattomana (kai?) löydy, tai ainakaan en moiseen itse
ole törmännyt. Ja en tiedä onko tätä edes tarpeellista mainita, mutta
ruisleipää täältä on myöskin turha etsiä. Ainakaan peruskaupoista sitä kun ei
löydy. Kanaa ei myöskään myydä marinoituna, mikä itselleni aiheutti hieman
hyllyn edessä tuijottelua ja ees taas kävelyä, kun olin luullut sen olevan
yleismaailmallinen ilmiö.
Ehkä kuitenkin suurinta
hämmennystä itsessäni ruokakaupassa asiointiin liittyen täällä on aiheuttanut
tuotteiden luokittelu sekä alkoholi- ja lääkepolitiikka.
Tuotteiden luokitteluun liittyen mulla on jopa pieni tarina. Eräänä päivänä kävelin kauppaan etsimään jotakin semiterveellistä välipalaa, jonka avulla selviäisin viimeisestä luennosta. Bongasin kaupassa kyltin, jossa luki "snacks" ja suuntasin oitis kohti hyllyä. Oletin, että vastassani olisi ollut esimerkiksi mysli- tai proteiinipatukoita, välipalakeksejä tai pähkinöitä - ja löysinkin suklaata. Sama trendi tulee vastaan jogurttihyllyllä: jogurttien seassa on myös lapsille suunnattuja "välipaloja", jotka muistuttavat ainakin pintapuolisesti enemmän karkkipatukkaa kuin terveellistä ja ravitsevaa välipalaa. Tällaisina hetkinä huomaa, miten pienet, arkipäiväiset jutut eroavat: se, mikä meillä luokitellaan herkuksi, voidaan käsittää täällä välipalaksi.
 |
| Meikän vakkarivälipala salin jälkeen. |
Seuraavaksi käsittelyyn alkoholi. Siiderien, oluiden ja muiden mietojen juomien ohella sekä viinit että viinat voi löytää ihan
tavallisesta ruokakaupasta. Me esimerkiksi ollaan kämppisten kanssa haettu
viiniä Lidlistä parikin kertaa nyt kuluneiden parin viikon aikana. Ja joka
kerta jaksan hämmästyä siitä. Täällä alkoholin hintataso tuntuu olevan kaupoissa
melko samanlainen kuin Suomessa, joissain liikkeissä alkoholi voi olla hieman halvempaa kuin koto-Suomessa. Lidlistä voi löytää viinipullon neljällä eurolla, ja muistaakseni myös kalja ja
siideri ovat siellä inasen halvempia kuin Suomessa. Viinasta sen verran, että "tutorimme" (täällä nimityksellä mentor)
kertoivat, että Tesco-vodka on muita merkkejä halvempaa, mutta kamalan
makuista. Tiedä sitten onko kyseessä paikallinen Vergi. Pubeja en osaa kovin
hyvin vertailla kun en tiedä, paljonko Guinness-pintti Suomessa kustantaa,
mutta jos pitäisi arvata, sanoisin hinnan olevan täällä hieman matalampi;
tuopillinen maksaa pääsääntöisesti kaikissa pubeissa 5€, siiderituopillinen
taitaa olla n. 5,5€-6€.
 |
| Tässä tän viikon tapahtumia liittyen kyseiseen aiheeseen. |
Viimeisenä muttei
lainkaan vähäisimpänä: lääkepolitiikka. Täällä myydään 500mg Panadolia ja joitakin muita
kipulääkkeitä, Strepsils-paketteja ja ilmeisesti jotakin Finrexinin tapaista ihan tavallisissa ruokakaupoissa.
Itselleni tämä tuli jokseenkin yllätyksenä, sillä en ollut tajunnut, että
joissain maissa lääkkeitä saa kaupasta. Vastaavasti tosin ranskalainen
kämppikseni juuri tänä aamuna ihmetteli, miksei kaupassa myydä desinfiointiin
tarkoitettua alkoholia, kuten Ranskassa tehdään - ja hämmentyi suuresti
kuullessaan, että myös Suomessa desinfiointiin tarkoitettuun, voimakkaaseen
alkoholiin (=pirtuun) tarvitaan resepti. Mut nää on varmaan näitä kulttuurieroja.
Joista tuun myös jossain kohtaa varmasti kirjoittamaan.
 |
| ...ja tässä hollantilaisen tekemää kalapastaa. |
Oon päässyt täällä syömään italialaisen tekemää risottoa ja ranskalaisten tekemiä crepesejä. Vaikka en siis vielä irlantilaista ruokaa oo päässytkään maistamaan, on tässä saanut nauttia muiden kulttuurien helmistä. Ja tietty siitä Irlannin lahjasta panimomaailmalle: Guinnessista. All in all, all good in Dublin.
Terkut Suomeen & pusuja,
Verna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti